The Gallery of Horrors of Mrs K.

Tänä aamuna minua kohtasi kauhea kohtalo: Jouduin koskemaan raakaan hevosenlihaan leikkelemakkaran muodossa. Tunsin oloni hirvittäväksi. Ymmärrän, että lihansyöjän on vaikea ymmärtää tätä herännyttä inhontunnetta, enkä sitä pysty rationaalisesti selittämään, mutta hevosenliha tuntui kätevältä aasinsillalta uskontoihin sikäli, että uskontojen varjolla on sallittua kieltää / kieltäytyä kaikenlaisesta, mutten tiedä yhtäkään uskontoa, jossa hevosenliha olisi kiellettyä, joskaan en ole kovin varma, kuinka kosher se on.

Eilen työpaikallani eräs uskovainen toveri saarnasi huumeisiin rinnastettavien stimulanttien käytöstä, mikä luonnollisesti johti kaikenlaiseen kieltäymykseen:
"On selvää, että alkoholilla on yhtä lailla terveyttä turmeleva vaikutus kuin tupakallakin. Siksi pitäisi myös olla selvää, että me torjuisimme alkoholinkäytön samalla tavalla kuin torjumme tupakoinnin."

(Me olemme työpaikallani varsin moraalisesti ylevää sakkia. Siksi olin kiitollinen, ettei saarnamies ole koskaan nähnyt kotona käytettävän toppatakkini taskuun. Siellä on vaaleanpunainen, valkoisilla rusettipäisillä pääkalloilla kuvioitu metallinen pienenpieni laatikko, jossa on tarroja:
Smoking can prevent unwanted pregnancies.
Nobody likes a quitter.
Vielä kiitollisempi olen siitä, ettei hän ole nähnyt tuon pienenpienen laatikon sisältöä: menthol-savukkeita, lempimerkkiäni.)

Epäilin, ettei hänen kieltäymyksensä vakaudella ollut lopultakaan kovin suurta terveydellistä lähtökohtaa, mihin yhtyi eräs nuorehko työkaverini, joka myöskin on uskovainen, joskaan ei samaan herätysliikkeeseen kuuluva kuin saarnamies. Tämä myöhempien aikojen työkaverini siteerasi heti kahta Raamatun kohtaa, joista erityisesti toinen jäi mieleeni. Se meni jotenkin näin: Saastetta ei ole se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee sieltä ulos.

Ilahduin. Kerrankin olin Raamatun kanssa samaa mieltä. On jumalantosi, että jos hevosenliha ei olekaan saastetta mennessään suustani sisään, se on sitä tullessaan hetken kuluttua ulos.

Vihdoinkin sain uskottavan perustelun kieltäymykselleni. (Sillä eettiset syyt eivät, luonnollisesti, ole koskaan kovin painavia, ellei niillä ole uskottavaa perustaa.)