perjantaina, joulukuuta 29

Diagnoosi

Lääkäri: Päivää. Mikäs teidät tänään tuo tänne henkisen terveyden arvauskeskukseen?

Mirva: Olen alkanut epäillä, että minulla on pitkälle kehittynyt akuutti pakoilusyndrooma.

Lääkäri: Jaahas, minkäslaisia oireita teillä on?

Mirva: Kun minun pitäisi lukea gradukirjoja, luen Virginia Woolfia. Kun minun pitäisi siivota kanin häkki, alan tiskata. Kun minun pitäisi kirjoittaa romaania, kirjoitan runoja. Ja kun minun pitäisi tehdä mitä tahansa yllä mainituista, päivitän vain blogiani.

Lääkäri: En ole lainkaan varma, onko kyseessä akuutti pakoilusyndrooma. Onneksi meillä on olemassa helppo ja ytimekäs testi, jolla voimme varmistua asiasta, ettette turhaan pode sairautta, josta ette kärsi. Pyytäisin teitä vastaamaan rehellisesti seuraaviin kysymyksiin: Ajatteletteko koskaan, että TV on sama jättää päälle, kun sen kerran on jo aukaissut? Onko teille aivan sama, viedäänkö roskat ulos tiistaina vai keskiviikkona, kunhan ne vie ulos joku muu kuin te itse? Vastaatteko välittömästi kyllä ystävättärenne shoppailukutsuun, vaikka työnteko on kesken? Pysyttelettekö mieluummin koko päivän sisällä kuin otatte sen riskin, että törmäätte työkavereihinne lomalla? Kieltäydyttekö perhelomasta sen varjolla, että aiotte tehdä töitä, joita ette sitten kuitenkaan tee? Samaistutteko koskaan laiskiaisiin katsellessanne luontodokumentteja?

Mirva: Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä. Kyllä, ehdottomasti.

Lääkäri: Kuulkaahan neiti, pelkäänpä että teitä vaivaa patalaiskuus.

Mirva (kauhistuneesti): Mitäs minun nyt sitten pitäisi tehdä.

Lääkäri: Patalaiskuuteen ei ole vielä löydetty varmaa parannuskeinoa.
Muutamia ohjeita voisitte kuitenkin näin alkuun kokeeksi noudattaa:
Tupakoikaa säännöllisesti. Katselkaa Harry Potter -elokuvia sielunne kyllyydestä. Saunokaa iltaisin. Pyrkikää kaikin keinoin olemaan välttelemättä alkoholin käyttöä. Ruokavalionne tulisi alkoholin lisäksi koostua yksinomaan maitokahvista ja Geishasta.

Mirva: Siinäkö kaikki?

Lääkäri: Uudenvuoden jälkeen voisitte tietysti kokeilla detoksifikaatiodieettiä, mutta epäilen suuresti onko teistä siihen. Voitte siis ottaa huoletta pari Buranaa päänsäryn yllättäessä. Ja ainahan voitte kokeilla lumeilua, mikäli teillä on keltainen liukuri.

Mirva: Kauankohan paranemisprosessi kestää?

Lääkäri: Tuskinpa te paranette koskaan, mutta älkää siitä huoliko, vaan shoppailkaa sydämenne kyllyydestä, onhan sentään alennusmyyntien aika.

Mirva: Ja milläköhän minä ne Visa-laskut maksan?

Lääkäri: No ette ainakaan työllänne, siitä voinemme olla varmoja, hehheh.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika hauska juttu, tai ehkä tragikoominen pikemminkin.

Mirva kirjoitti...

Ja ajattele, toimintamalli on suoraan elävästä elämästä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksellinen arvio: Lapsellinen ja narsistinen, oman parantumattoman ja auttamattoman erikoisuuden (ts. mitä haluaa itse itseään katsellen kutsua erikoiseksi, poikkeavaksi, eriskummalliseksi ihailevassa sävyssä) mukamas humoristinen kuvaus. Niitä hengeltään ensimmäisiä kirjallisia töitä, jolloin tuosta noin vain itseään tyrkyttäen osaa kirjoittaa, ja joita katselee häpeäntuskissa "olenko todella voinut noin kirjoittaa" vuosia myöhemmin. Näytät osaavan paljon parempaakin. Jos aiot romaania tms. yrittää, niin suuntaa päinvastaiseen suuntaan tästä.

Jos tätä kirjoitusta ei ollut tarkoitettu lyhytnovelliksi tms. vaan joksikin muuksi blogihöpinäksi, niin pahoitteluni.