tiistaina, marraskuuta 28

Hukassa

Eksyn yhtäkkiä koko ajan.

Eksyin verkkoon. Olin aikonut kirjoittaa nyt, tähän, siitä kuinka Hanif Kureishin The Buddha of Suburbia, jonka on tarkoitus olla paitsi kyyninen myös koominen, masentaa minua sen sijaan, että se naurattaisi. Ja siitä, kuinka kylmältä (suorastaan välinpitämättömältä) tuo ylistetty debyyttiromaani tuntuu verrattuna 2001 ilmestyneeseen romaaniin Gabriel's Gift.

Mitä Kureishille on tapahtunut kymmenen vuoden aikana, mitä sellaista, joka on saanut hänet katsomaan ihmisiä aivan eri kulmasta, jollakin tavalla lempeämmin?

Eksyin verkkoon. Etsin vakuuttavia linkkejä sitä tekstiä varten, jonka piti olla tuo edellinen kappale. Löysin kaikkea muuta -- kaikkea hyvin mielenkiintoista, mutten yhtään kohtuullista sivua The Buddha of Suburbiasta. Ehkä en ollut tarpeeksi sinnikäs.

Joka tapauksessa, eksyvä löytää: valtavan tärkeitä sivuja, kokonaisia sivustoja valtavan tärkeistä aiheista. En koskaan ehdi käydä läpi kaikkia merkkejäni.

Ooh, eksyin aiheesta. Tänään eksyin myös sähköpostissani, kun etsin jotain hyvin oleellista ja kiireistä. Eksyin lukemaan vanhoja sähköposteja (kuinka paljon romanttisempaa olisi ollut sanoa: kirjeitä!) ihmiseltä, joka kirjoittaa niin kauniisti, että kadehdin. Hänen arkisiakin kertomuksiaan ympäröi jokin ihmeellinen unenomainen sävy, kuin kaikki, mistä hän puhuu, voisi yhtä hyvin olla harhaa ja kuvitelmaa. Sama ihminen on kertonut joskus rakastuvansa helposti kauniisiin ajatuksiin -- onkohan hänellä vaikeuksia pitää muista enemmän kuin itsestään?

Eksyvä löytää: Ymmärsin kuinka ristiin olen hänen kanssaan puhunut vuosia.
Miten hän sanookin asiat niin eri tavalla kuin minä?

Tämä ei ole ensimmäinen kerta tänä päivänä kun eksyn aiheesta. Tein tänään huvikseni peruskoulun yhdeksännen luokan uskonnon kokeen. En muista, että meille olisi koskaan koulussa opetettu historiallista, fundamentalistista ja eksistentialistista Raamatun tulkintaa, ainakaan peruskoulussa.
Kerroin tarinoita aiheiden vierestä.
Ajattelin, että kokeen tarkastaja ilahtuisi, kun kirjoitin Nähnyt-viivalle:
Jeesuksen ja kaikki opetuslapset pienenä unessa. Enkeli Gabrielin taulussa.
En usko saavani kokeesta kovin hyvää arvosanaa.

Löysin kyllä arvostelun kirjasta Gabriel's Gift. Koska en ole varma siitä, voiko kirjasta mielestäni sanoa, että se on pastellinsävyinen kertomus, en laita tähän, nyt, linkkiä.

Mutta se on kyllä hyvä kirja.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Tein tänään huvikseni peruskoulun yhdeksännen luokan uskonnon kokeen. En muista, että meille olisi koskaan koulussa opetettu historiallista, fundamentalistista ja eksistentialistista Raamatun tulkintaa"

Se on edistyksellistä uskonnon opetusta. Itse, ollessani sijaisena, opetin viime talvena nuo asiat jo seiskaluokkalaisille. Ei niitä tosiaan viime vuosituhannella ollut, mutta ehkäpä 2003 uudistunut laki uskonnonopetukseen liittyen on vaikuttanut tuohonkin asiaan. Sehän mahdollisti myös ei-tunnustuksellisen uskonnonopetuksen. Tuskinpa muussa tapauksessa olisin pestiä edes vastaanottanut, mutta kyllä oli kaikkiaan hieno kokemus. - A -

Mirva kirjoitti...

Niin, koulussa on muuttunut aika paljonkin siitä, kun minä siellä olin. Historiakaan ei ole enää pelkästään suurmiesten ja sotien historiaa. Mutta muutos uskonnon opetuksessa on kyllä minulle henkilökohtaisesti tervetullut ja positiivinen yllätys -- siis että Raamattua voi opettaa tuollakin tavalla.

Osasin Raamatun aika huonosti (n. 7 tuli kokeesta, tosin jouluilon vuoksi olin saanut 10+ ja hymiön), mutta esseevastausteni perusteella korjaaja kyllä sanoi, että minussa voisi ehkä olla ainesta runoilijaksi -- mistähän sai sellaista päähänsä.

Mirva kirjoitti...

Ai niin, suureksi harmikseni "Q-lähde" ei ollut Muhammed, vaikka niin väitinkin, ja perustelin väitteeni sillä, että Koraani pulppusi siitä.