Kun tulee kotiin pesäpallopelistä on poltettava kolme tupakkaa. Ensin yksi laukkua purkaessa, hikinen kypärä ja haisevat piikkarit ulos tuultumaan, maila talteen, ja sitten toinen rauhassa paikallaan istuen, pidellen kipeää selkää. Kolmas tulee kymmenen minuutin tauon jälkeen.
Kerran vein baarista kotiini Ranskalaisen Miehen. Seuraavana päivänä puhuimme sängyssä lentokoneista, niitä oli televisiossa. Sinä kesänä, kun Ranskassa rysähti concorde hotelliin, asuin puolen tunnin matkan päässä Heathrow’n lentokentältä. Aluksi heräsin ylilentäviin concordeihin useita kertoja yössä. Parissa viikossa niihin tottui. Samana kesänä Englanti ei pärjännyt jalkapallon EM-kisoissa, ja minua luultiin pornotähdeksi, koska olen skandinaavi. Englanti ei pärjännyt MM-kisoissakaan, siitä syytettiin Cristiano Ronaldoa, joka pelasi ihan toisessa joukkueessa.
Pesäpallopelistäkin olisi mukava lähteä kotiin jonkun kanssa. Urheilu on vähän niin kuin runkkaamista, sellaista keskittyneisyyden tilaa ei voi muulloin saavuttaa. (Ainoa, mikä häiritsee, on katsojat.) Ja oli lopputulos mikä hyvänsä, suorituksen jälkeen olo on tyyni ja tyytyväinen.
Helpottavaa on se, että autotallissa on pesäpallomaila, jos vaikka tulee hyökkäys.
(Tämä on pari päivää vanha, en muista enää, mitä tässä hain. Jonkinlaisesta loelaisesta naivismista kai oli kysymys. Ja päiväkirjamaisen proosan kokeilusta.)
Kerran vein baarista kotiini Ranskalaisen Miehen. Seuraavana päivänä puhuimme sängyssä lentokoneista, niitä oli televisiossa. Sinä kesänä, kun Ranskassa rysähti concorde hotelliin, asuin puolen tunnin matkan päässä Heathrow’n lentokentältä. Aluksi heräsin ylilentäviin concordeihin useita kertoja yössä. Parissa viikossa niihin tottui. Samana kesänä Englanti ei pärjännyt jalkapallon EM-kisoissa, ja minua luultiin pornotähdeksi, koska olen skandinaavi. Englanti ei pärjännyt MM-kisoissakaan, siitä syytettiin Cristiano Ronaldoa, joka pelasi ihan toisessa joukkueessa.
Pesäpallopelistäkin olisi mukava lähteä kotiin jonkun kanssa. Urheilu on vähän niin kuin runkkaamista, sellaista keskittyneisyyden tilaa ei voi muulloin saavuttaa. (Ainoa, mikä häiritsee, on katsojat.) Ja oli lopputulos mikä hyvänsä, suorituksen jälkeen olo on tyyni ja tyytyväinen.
Helpottavaa on se, että autotallissa on pesäpallomaila, jos vaikka tulee hyökkäys.
(Tämä on pari päivää vanha, en muista enää, mitä tässä hain. Jonkinlaisesta loelaisesta naivismista kai oli kysymys. Ja päiväkirjamaisen proosan kokeilusta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti