Susienne haastoi lukijansa kirjoittamaan runoja aiheesta 'käsi'. En malttanut olla kirjoittamatta, ja kieltämättä viimeaikojen innostus ircquoteseihin näkyy tekstissä, jonka otsikko kuuluu kaikessa kaun(h?)eudessaan
Runomuotoinen lyhennelmä J.D. Salingerin teoksen Sieppari Ruispellossa (parista?) eka luvusta nykysuomeksi
h0ld3n: kaikki meni käsille
h0ld3n: siks ku ne kohteli mua ku mä oisin joku noob
h0ld3n: muka ihan käsi kaikessa
h0ld3n: ne oli koko ajan silleen et sevo
h0ld3n: lol XD
h0ld3n: niil oli itellä hiukan amismeininki
h0ld3n: ne muijat ketä ne hoiteli oli ihan pissixii
h0ld3n: vtu mä jaksanu sellasta kattoo
h0ld3n: ja omg, se seinänaapuri
h0ld3n: hiukan lokki, kuvitteli et sillon oman käden oikeus kaikkeen
h0ld3n: jouduin lataa siltä silmät mustiks
h0ld3n: sit mä vaa yhtäkkiä hokasi, et helvetti, täältähän pääsee pois
h0ld3n: et jos ottais vaa pipan päähä ja repun kätee, ja ois sillee et so long suckers
h0ld3n: lol XD
h0ld3n: fuck yeah!
Quit : (h0ld3n)(h0ld3n@112-911-999-15-Prepschool-LO1.mass.net) (Signed off)
Vaihtoehtoisestihan otsikko voisi olla vaikkapa h0ld3n floodaa, jolloin alkuperäisen otsikon tulisi olla alaotsikkona. Runo on aika raakaversio, sillä Susienne rajasi ajan varttituntiin.
Kirjoitettuani, ja postattuani runoni Susienne kommenttiosastolle, aloin pohtia, mikä tekstistäni tekee runon. Onko se runo siksi, että minä sanon niin ja siksi, että sen otsikossakin lukee, että tässä käytämme nyt runomuotoa? Mikä on runomuoto? Miten tehdä rajanveto runon ja proosan välillä?
Tämä ei ole minulle uusi dilemma. Runojani on toisinaan kommentoitu sanoin "turhan proosamaista minulle", toisaalta proosaani sanotaan usein runolliseksi. Mikä siis on runollista? Alkuviikosta osallistuin myös keskusteluun, jossa eräs osapuolista kertoi pitävänsä novellista ilmaisukeinona siksi, että se mahdollistaa runollisen kielen, kun taas romaani ei. Miksi romaani ei voisi olla runollinen? (Mieleen tulee Ranya ElRamlyn Auringon asema, jonka mielestäni voisi luokitella yhtä hyvin runokokoelmaksi kuin romaaniksikin.)
Entä millaista on runollinen kieli? Adjektiiveilla (kuten 'mystinen' 'kosminen' 'väreilevä'?) kyllästettyä? Onko niin, ettei ylläoleva runoksi väittämäni teksti olekaan runo, koska siitä puuttuvat runolliset adjektiivit, metaforat ja uudissanat? Sanoikohan kukaan koskaan e.e. cummingsille, etteivät hänen kokeellisimmat tekstinsä missään tapauksessa olleet luokiteltavissa runoiksi? Ja jos sanoi, miksi kyseinen henkilö cummingsin runot sitten luokitteli, shitiksikö? (Tästä voisi edetä pitkään keskusteluun, jossa voisi lähteä liikkeelle venäläisistä formalisteista kuten Bakhtinista, kritisoida uuskritiikkiä fakkiintuneisuudesta, keskustella postuumisti Derridan kanssa. Entä mitä sanoisi Cixous, tai jälkikolonialistinen teoria tästä? Onko siteerattava Thomas Kingiä? Ja lopulta, onko kaikesta keskusteltava teorian kautta?)
Mitä kieleen tulee, selvää on, että se muuttuu ajan mukana. Ylläolevan tekstin kieli on normaalia kommunikointia nykynuorille. Kokonaan toinen asia on se, missä määrin muutokset voidaan hyväksyä kirjakieleen. On helppoa sanoa kyllä tai ei, mutta arjessa käyttämämme kieli vakiintuu pikkuhiljaa, ja niinpä esimerkiksi äidinkieltä opettava ystäväni joutuu vakavasti miettimään, kuinka rankalla punakynällä kritisoida lausetta "Kesälomalla me käytiin Särkänniemessä." Tietenkään kouluaineeseen ei voi kirjoittaa (tai voi kirjoittaa, mutta ei hyväksyä) "lol XD", mutta niin voi puhua, ja niin nykynuoriso tekeekin (... ja nuorten parissa työskentelevänä niin teen minäkin).
Taisi olla seitsemänkymmentä- tai kahdeksankymmentälukua, kun eräs kielitieteilijä (en muista kuka, en jaksa etsiä) esitti, että olisi kätevää, jos kielessä olisi välimerkkejä, joilla voisi ilmaista tunteitaan. No, nyt niitä on. Pitääkö hymiöt siis hyväksyä kirjakieliseen tekstiin muiden välimerkkien kaltaisiksi tekstin merkityksen selventäjiksi? Ja toisaalta, miksi niitä ei voitaisi hyväksyä?
Kysymyksiä minulla riittäisi vaikka kuinka.
Vastauksia minulta on turha odottaa.
lol XD
Kirjoitettuani, ja postattuani runoni Susienne kommenttiosastolle, aloin pohtia, mikä tekstistäni tekee runon. Onko se runo siksi, että minä sanon niin ja siksi, että sen otsikossakin lukee, että tässä käytämme nyt runomuotoa? Mikä on runomuoto? Miten tehdä rajanveto runon ja proosan välillä?
Tämä ei ole minulle uusi dilemma. Runojani on toisinaan kommentoitu sanoin "turhan proosamaista minulle", toisaalta proosaani sanotaan usein runolliseksi. Mikä siis on runollista? Alkuviikosta osallistuin myös keskusteluun, jossa eräs osapuolista kertoi pitävänsä novellista ilmaisukeinona siksi, että se mahdollistaa runollisen kielen, kun taas romaani ei. Miksi romaani ei voisi olla runollinen? (Mieleen tulee Ranya ElRamlyn Auringon asema, jonka mielestäni voisi luokitella yhtä hyvin runokokoelmaksi kuin romaaniksikin.)
Entä millaista on runollinen kieli? Adjektiiveilla (kuten 'mystinen' 'kosminen' 'väreilevä'?) kyllästettyä? Onko niin, ettei ylläoleva runoksi väittämäni teksti olekaan runo, koska siitä puuttuvat runolliset adjektiivit, metaforat ja uudissanat? Sanoikohan kukaan koskaan e.e. cummingsille, etteivät hänen kokeellisimmat tekstinsä missään tapauksessa olleet luokiteltavissa runoiksi? Ja jos sanoi, miksi kyseinen henkilö cummingsin runot sitten luokitteli, shitiksikö? (Tästä voisi edetä pitkään keskusteluun, jossa voisi lähteä liikkeelle venäläisistä formalisteista kuten Bakhtinista, kritisoida uuskritiikkiä fakkiintuneisuudesta, keskustella postuumisti Derridan kanssa. Entä mitä sanoisi Cixous, tai jälkikolonialistinen teoria tästä? Onko siteerattava Thomas Kingiä? Ja lopulta, onko kaikesta keskusteltava teorian kautta?)
Mitä kieleen tulee, selvää on, että se muuttuu ajan mukana. Ylläolevan tekstin kieli on normaalia kommunikointia nykynuorille. Kokonaan toinen asia on se, missä määrin muutokset voidaan hyväksyä kirjakieleen. On helppoa sanoa kyllä tai ei, mutta arjessa käyttämämme kieli vakiintuu pikkuhiljaa, ja niinpä esimerkiksi äidinkieltä opettava ystäväni joutuu vakavasti miettimään, kuinka rankalla punakynällä kritisoida lausetta "Kesälomalla me käytiin Särkänniemessä." Tietenkään kouluaineeseen ei voi kirjoittaa (tai voi kirjoittaa, mutta ei hyväksyä) "lol XD", mutta niin voi puhua, ja niin nykynuoriso tekeekin (... ja nuorten parissa työskentelevänä niin teen minäkin).
Taisi olla seitsemänkymmentä- tai kahdeksankymmentälukua, kun eräs kielitieteilijä (en muista kuka, en jaksa etsiä) esitti, että olisi kätevää, jos kielessä olisi välimerkkejä, joilla voisi ilmaista tunteitaan. No, nyt niitä on. Pitääkö hymiöt siis hyväksyä kirjakieliseen tekstiin muiden välimerkkien kaltaisiksi tekstin merkityksen selventäjiksi? Ja toisaalta, miksi niitä ei voitaisi hyväksyä?
Kysymyksiä minulla riittäisi vaikka kuinka.
Vastauksia minulta on turha odottaa.
lol XD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti