Radiohiljaisuus

Loma loppui, aikaa on olemassa vähemmän. En valita, työssä on ollut mukavaa. Kirjoittamiselle en tosin ole ehtinyt uhraamaan ajatustakaan. Blogin liikkeelle sysännyt projekti on jäänyt hiljaisuuteen tietokoneen arkistoihin, ainakin hetkeksi, enkä itse blogiakaan ole päivitellyt, kuten kuvasta huomaa.

Mietin joskus kesällä osallistumista Suureen runokilpailuun, mutta senkin ajatuksen hylkäsin hyödyttömänä. En ole muutamaan kuukauteen saanut aikaan nimeksikään tekstiä, johon olisin itse tyytyväinen, ei kilpailuihin kannata tekeleillä osallistua. Tänä aamuna, autioituneessa talossa, kaikessa rauhassa, sain kuitenkin ajatuksen, ja kokosin vanhoista teksteistäni jonkinmoisen kokoelman tapaisen. Vain kymmenen tekstiä, joita muokkailin ja hioin tuntikausia, yritin järjestellä jatkumoksi, nähdä niissä itse jotakin. En tiedä, onko kilpailuun tarkoitus osallistua tiiviillä kokoelmalla vai yksittäisillä teksteillä, eikä sen kai niin väliäkään, kukin taaplaa tyylillään. Sitä en vielä päättänyt, lähetänkö tekstit. Torstaihin asti on aikaa. Eihän siinä varmasti mitään häviäkään, tai siis tietysti häviää, jos ei voita, mutta...

Ensimmäisen täyden työviikon ollessa takana olen jollakin tapaa voimaton ja väsynyt. Illalla pitäisi mennä juhliin, en tiedä jaksanko. Aamun yksinäisyys tuntui rauhoittavalta ja hyvältä.